Ohjeita kirjoittajalle

- Tallenna käsikirjoitus mieluiten rtf- tai doc(x)-muodossa.

- Älä taita tekstiä. Minkäänlaisia sisennyksiä ei saa käsikirjoituksessa olla siinä vaiheessa, jos hyväksymme sen julkaistavaksi. Ne haittaavat ja lisäävät työtämme. Kirjoita teksti vasempaan reunaan ja jätä oikea liehuksi.

- Kirjoita teksti yhteen "pötkyyn", tietysti otsikot, luvut ja asiavaihdokset muutamalla rivillä erotellen.

- Käytä kappalejakoon yhtä enterin lyöntiä. (Älä jaa kappaleita jättämällä tyhjiä rivivälejä, kuten tässä listassa näet.)

- Tarkista ja lue tekstisi huolella läpi, korjaa virheet.Lähetä mahdollisimman valmis tuotos.

- Keskeneräiset ja virheitä vilisevät hylkäämme armotta.

- Emme tee kustannussopimuksia synopsisten perusteella, lähetä siis valmis käsikirjoitus.

KIRJAILIJA AARNE PYNNÖSEN OHJEISTUSTA:

Pohjana NB:n ohjeet kirjoittajille. Tässä keskeisimpiä havaintoja, paljon vähemmän tärkeitä jää vielä mainitsematta.

1. oikoluku on välttämätön ja kirjoitusvirheiden korjaaminen; luetettava jollakulla toisellakin, koska omalle tekstille kirjoittaja on sokea; tarpeellisten sanojen paikallaolo, liian usein lauseesta puuttuu jokin sana

2. yhdyssanat ovat yhä olemassa ja tarpeen, korjausohjelmat vaan suosittavat useimmat niistä erilleen. Kone on vain kone, ei siitä voi tehdä järjen korviketta; ei tekstiin pakotettuja tavuviivoja, jotka siirtyvät taitossa rivien kes-kelle

3.suffiksien käyttö; nykyisin ei pakkoa, mutta ilman niitä teksti on useille vanhan koulun lukijoille outo ja tulkitaan virheelliseksi (hänen auto)

4. muoti-ilmiöiden tarpeettomuus ja muotilyhenteet, paitsi dialogissa; dialogitekniikka yhtenäistettävä koko kirjassa, viivat vai lainausmerkit, jatketaanko samalta riviltä, jos sanoja ei vaihdu, kysymys- ja huutomerkin sekä pilkun käyttö dialogikysymyksessä jne.

5. toiston välttäminen synonyymeillä; symboliikka on hyvä, mutta oltava myös yleisesti ymmärrettävää; jos joutuu selittelemään liikaa, hyvä tarkoitus vesittyy

6. kuin -vertaukset menee helposti kliseiksi (vie kuin litran mittaa, voi kiessus!), järki oltava mukana, keksittävä uusia, jos niitä käyttää; oksymoronit/vast. liikaa käytettyinä sopivat vain nuorisokieleen, jos siihenkään (suolaisenmakea, sikasiisti)

7. alkaa tehdä versus ryhtyä tekemään ja vastaavat ilmaukset eri verbeillä

8. jo käsikirjoituksessa kirjalla oltava nimi, osa-, luku- ja kappalejako; asian muuttuessa kesken kappaleen jätettävä erottava väli, joskus tähti tms. merkki; liian pitkä lauseet on jaettava, se helpottaa ymmärtämistä ja sujuvoittaa tekstiä päinvastaisista väitteistä huolimatta

8. viittausten osuttava oikeaan kohteeseen, esim. relatiivilauseessa päälauseen korrelaattiin; liika syvällisyys ei yleensä pure, eikä lukijaa tule käydä opettamaan ja terapoimaan teennäispsykologialla tai -filosofialla, vaikka jotain niistä tietäisikin

9. uudissanat ovat hauskoja, jos ovat; ainakin oltava ymmärrettäviä, yhdistelmäattribuutit hauskuuttavat kuivaakin tekstiä

10. liika puhdasoppisuus johtaa helposti steriiliin ja kuivan oppikirjamaiseen tekstiin, jota ei jaksa lukea. Uskon kuitenkin jokaiselle jäävän sen verran virheitä, että uskottavuus säilyy. En ole koskaan vielä kohdannut täysin virheetöntä kirjaa. Huvittavin oli Hotakaisen Huolimattomat, joka oli oikoluvun osalta nimensä veroinen.

Tärkeintä mielestäni on, että kirja juoneltaan ja kirjoitustavaltaan kaappaa mukaansa jo alkusivuilta ja jännite kohoaa tasaisesti. Ei ole olemassa kahden huipun taktiikkaa. Jos sanottava loppuu, on kirjakin lopetettava. Huono kirjoitusasu pilaa hyvänkin juonen, eikä hyväkään kirjoittaja kykene korvaamaan juonen heikkouksia valloittavalla ulosannillaan. Jos tapahtumiin päästään vasta puolivälissä kirjaa, on turha odotella julkaisukynnyksen ylitystä. Niin korkeita tikkaita ei olekaan