Tuntemattomat polut

Hannu Hakosen esikoisteos alkaa viisikymmenluvulta jatkuen näihin päiviin asti. Kirjailija on osannut maalata sanoillaan nuo ajat lempeänä lukijan eteen.

Kaikkialla risteilee näkymättömiä polkuja. Ne kuljettavat ihmistä läpi elämän aina kuolemaan asti. Ne ohjaavat oikeaan tai väärään, hyvään sekä pahaan sen mukaan miten polut on viitoitettu. Matkan varrella on monenlaisia pysähdyttäjiä, kiusaajia, vihaa, sotaa, epäonnistumisia, mutta myös myönteisiä elämyksiä, raauhaa, rakkautta ja onnea runsain mitoin. Tästä kaikesta muodostuu myös romaanin päähenkilön Olavi Karlssonin elämä.

"Ohittaessaan Saabin kuljettajien päät kääntyivät niin nopeasti, että kaikilla oli vaarana niskojen niksahtaminen ja autojen suistuminen tienvarren ojaan. Syy oli selvä. Retkeläisten lähtömaanuna Koutokeinosta ei löytynyt mistään lainaksi vapaata peräkärryä, joten miesten oli pitänyt ottaa käyttöön omat konstit. Ensin Saabin takaluukku ylös auki, sitten iso kaksitelainen Jallu-moottorikelkka perä edellä avonaiseen takakonttiin sullottuna siten, että puolet kelkasta roikkui ulkona etusuksi väpättäen. Narulla vähän kiinni ja matkaan.

Lapin selkosilla ei muutenkaan oltu kovin tarkkoja näissä lastauasioissa, joten paluumatkakyydissäkin moottorikelkka keikkui samalla tavalla.

- Saab on tunnetusti lämmin, totesi Karlsson takaviiman keskellä ja nosti kaulusta pystyyn.

Olihan parivaljakon meno vähän outoa vastaantulijoiden mielestä, etenkin silloin kun auton nokka rajusta takapainosta johtuen pyrki töyssyissä nousemaan ilmaan!

- Tekkeehän se Saappi lentokoneitakin, vakuutteli Pahtavaara ratin takana, kumartui eteenpäin ja painoi lapikkaalla kaasupoljinta syvemmälle lattiaa kohti.

Liike tiesi suojelusenkeleille taas töitä, tai sitten auton nähdessään ummistivat silmänsä: - Toivottomia tapauksia! Eivätkö he koskaan opi?"